Henki, joka parantaa, Peter H. Lawrence, Päivä Oy 2011 sekä
Just a taste of Heaven (suomeksi Raamattu ja parantuminen, Aikamedia)
David Petts, Badger Books 2006

Olin noin kuusi vuotta sitten yhteydessä emaililla helluntaitohtori David Pettsiin hänen kirjansa takia, "Just a Taste of Heaven, a biblical and balanced approach to God's healing power", (suomeksi Raamattu ja parantuminen). Sain emailina myös hänen tohtorinväitöskirjansa samaa aihetta koskien. Hänen väitteensä jäi silloin muhimaan mieleeni, mutta ei vielä sulanut. Jokin aikaa sitten luin samaa väitettä käsittelevän anglikaanikirkkoherra, Peter H. Lawrencen kirjan "Henki, joka parantaa". Nyt sanoma meni perille.

Pyhän Hengen armolahjat ja jumalallinen parantuminen alkoivat lyödä läpi Jumalan seurakunnassa maailmanlaajuisesti 1900-luvun alussa Azuza-kadun hengenvuodatuksen ja muiden herätysten seurauksena. Ongelma on siinä, että kuuluisten 50- luvun parantajaevankelistojen toiminnassa - jotka arvostan korkealle - parantumisen teologia ei pysynyt vauhdissa mukana. Pioneerien tapaan he raivasivat tietä jumalalliselle parantamiselle halki-poikki-pinoon -tyylillään vetäen mutkat suoriksi. Useinhan teologiassa käytäntö menee edellä ja ymmärrys asiasta kehittyy perässä. Näin on tapahtunut jo Jeesuksen ristinkuolemasta lähtien.

Tunnettu tosiasia on, että parantumisia tapahtuu yhtä paljon riippumatta siitä, miten parantumisten ajatellaan tapahtuvan. Eli huonojen selitysten kautta paranee yhtä paljon sairaita kuin hyvienkin. Selitykset eivät nimittäin paranna, vaan armollinen Jumala parantaa selityksistä huolimatta, kunhan Hän saa asiasta kunnian. Yksilökohtaisesti Jumalan Henki voi synnyttää uskon parantumiseen hyvinkin monin tavoin. Eri asia on mitä julistamme toisillekin Raamatun opetuksena parantumisesta. Huonon julistuksen kautta nimittäin osa sairaista lähtee lyötynä ja alaspainettuna pois tilaisuudesta eikä koskaan enää aiokaan tulla uudelleen syyllistettäväksi.

Ja nimenomaan tähän parantumisen ymmärtämiseen juuri David Petts ja Peter H. Lawrence antavat lisävaloa, jota en ole juuri muualta löytänyt. Tuloksena on paljon vähemmän sairaiden, itsen ja Jumalan syyllistämistä ja paljon enemmän vapautta ja iloa parantamisen palvelutehtävässä. Itseäni tämä "uusi vanha ajattelu" parantamisesta on vapauttanut, koska mieleni on siten rakennettu, että jos siellä kytkennät ovat sekaisin tai puutteelliset, niin virta ei oikein kulje.

Molempien herrojen pääväite on, että parantuminen on Pyhän Hengen työtä tässä armon ajassa. SE EI KUULU SUORAAN SOVITUKSEEN samoin kuin syntien anteeksianto. Jeesuksen ei siis tarvinnut kuolla meidän nuhakuumeemme tai päänsärkymme takia. Sen sijaan hän kuolemallaan sovitti Adamin ja meidän syntimme, josta lopullisena hedelmänä on iankaikkinen elämä ylösnousemusruumiissa ja jo nyt syntien anteeksianto. Mutta sovituksen seurauksena saimme myös Pyhän Hengen, joka parantaa jo nyt myös ajallisia sairauksiamme. Kaikki fyysinen paraneminen on nyt vain ”just a foretaste of heaven…” eli esimakua taivaasta.

Tästä seuraa, että fyysistä parantumista EI VOIDA VAATIA AUTOMAATTISESTI kaikille vielä tällä hetkellä. Uskominen kaikkien parantumiseen nyt ja heti ei ole edes tarpeen nähdäksemme parantumisia. Sille ei löydy perustetta Uudesta testamentista eikä kokemuksen tasolta. Sovituksen seurauksena kaikille tuleva fyysinen täydellisyys on edessäpäin. Tällä hetkellä parantuminen on tapauskohtaisesti Pyhän Hengen työtä. Jumalan tahto ei näytä olevan parantaa aina ja kaikkia vielä tässä ajassa. Joskus Jumalan tahto on, että ihminen kuolee tai säilyttää Jobin tavoin luottamuksensa Jumalaan sairaudesta huolimatta.

Yhtäkkiä edellinen voi kuulostaa jopa epäuskolta, mutta ainakin itseni se vapauttaa jopa rohkeammin rukoilemaan sairasten puolesta. Meidän tehtävä ei ole parantaa kaikkia, vaan parantaa Jumalan tahdon mukaan ja elää niin Jumalan yhteydessä, että kuulemme Hänen äänensä ja tunnemme Hänen tahtonsa. Tähän kuuluu myös parantumisen esteiden paljastaminen. Joskus parantumisen este voi olla myös ihmisessä itsessään. Vapautuminen esim. katkeruudesta tai anteeksiantamattomuudesta voi usein vaikuttaa myös fyysisen parantumisen.

 Parantuminen liittyy siis välillisesti sovitukseen niin, että sen kautta saimme Pyhän Hengen, joka parantaa. Mutta Pyhä Henkikään ei paranna automaattisesti vain siksi "että hänen haavainsa kautta olemme parannetut" (Jes 53:3-5). Tämä lieneekin useimmiten käytetty Raamatunkohta vaadittaessa parantumista kaikille tässä ja nyt, koska ”mehän olemme jo parannettuja ja sairauden oireet ovat vain valhetta.”

 Lawrence käsittelee tätä Jesaja 53:3-5 ansiokkaasti Vanhan liiton lähtökohdasta. Vanhan liiton aikana Israelissa sairaus nähtiin rangaistuksena synnistä. Uudessa liitossa Jeesus on kuollut syntiemme tähden, joten sairaudet eivät ole enää rangaistus synneistämme, jos uskomme Jeesukseen. Synnin rangaistus ja synnin seuraus tulee siis erottaa toisistaan. ”Haavat, jotka aiheuttivat Jeesuksen kuoleman, ovat pelastaneet meidät sairauksilta, joiden oli määrä tulla osaksemme rangaistuksena synneistämme.” Sairaus rangaistuksena on siis poistettu, mutta edelleen ihminen voi sairastua keuhkosyöpään tupakoinnin takia tai aidsiin seksuaalisen syntinsä seurauksena. Kyseessä on tällöin synnin seuraus kylvämisen ja niittämisen lain johdosta, ei Jumalan rangaistus synnistä.

 Petts käsittelee hyvin kaksi Uuden testamentin viitettä Jesaja 53:een. Matt. 8:16–17:n asiayhteytenä on kyllä fyysinen parantuminen, mutta se ei viittaa ristiin, vaan Jeesuksen parantamistoiminnan alkuvaiheisiin Galileassa. 1. Piet. 2:24 taas viittaa ristiin, mutta ei fyysiseen parantamiseen, vaan syntien anteeksi antamiseen. Kyseessä on hengellinen parantuminen, yhteyden palautuminen Jumalan ja ihmisen välillä.
Myös Uuden testamentin tapaukset, joissa kaikki eivät parane tai jopa kuolevat, selvitetään molemmissa kirjoissa hyvin.

Suosittelen molempia kirjoja sinulle, joka olet jo kaikki parantamiskirjat lukenut. Jos valitset vain toisen niin valitse ”Henki, joka parantaa”, joka on myös mielenkiintoisesti kirjoitettu.  Jos jokin on jäänyt aivan kuin auki tai vaivaamaan parantumisasiassa, niin kirjan kautta asiat voivat loksahtaa kohdalleen. Voi olla, että se ei vaikuta rukouksemme lopputulokseen suuntaan eikä toiseen. Se kuitenkin vapauttaa sekä sairaan että rukoilijan "liian pienestä uskosta". Se vapauttaa meidät myös näkemään ilman syyllisyyttä sen todellisuuden, että kaikki eivät parannu tässä ajassa. Tämä ei silti sulje pois suuriakaan massaparantumisia. Jumalan valtakunta on keskellämme ”jo nyt” – parantumisihmeiden ja merkkien kautta – mutta ”ei vielä” lopullisena kaikkien terveytenä ja hyvinvointina.

  Jäätyneet ruohonkorret rapsahtelevat vaellussaappaitteni alla. Pilven väistyttyä laskeva aurinko näyttäytyy hetkeksi. Tuttu, tasainen peltomaisema levittäytyy eteeni tovin satumaisen kauniina. On marraskuu. Alueen halki kiemurteleva jokipahanen on taas pukannut risukon esiin merkiksi olemassaolostaan. Parin tunnin sauvakävelylenkkini alkaa olla päätöksessään.

  Kylmälä. Miksi lienee paikka sellaisen nimen saanut? Heinäntekoaikaan siellä oli aina lämmintä ja monin paikoin aluetta reunustava metsä piti huolen, että tuuletkaan eivät aina osuneet joka paikkaan. Ukko oli alueen raivannut poikiensa kanssa kuokalla sotien jälkeen. Majapaikkana käytetty mökki seisoi vielä vuosikymmeniä jälkeenpäinkin muistomerkkinä urakasta. Joelta nousevat pellot ovat pisimmillään noin 400 metrin mittaisia. Hiekkaista joenuomaa pitkin juoksentelimme tenavina avojaloin usein tuon kilometrin matkan maantielle saakka. Kesäaikaan vettä oli paikoin vain kymmenkunta senttiä.

  Heinävaraston lisäksi taukopaikkoina ja sateensuojina toimineet ladot on hävitetty tarpeettomina. Kahvi- ja ruokatauot ladon seinustalla jo edesmenneitten sukulaisten kanssa muistuvat elävästi mieleeni. Hommia jatkettiin, kun Veskalta putosi jalka toisen päältä nokosten jälkeen. En muista käärmeen purreen täällä ketään, vaikka kesällä niitä oli joskus heinäkuormassakin.
Lostikkapelto on muuttunut. Märkä notko, johon ei traktorillakaan voinut ajaa, on näköjään täytetty mullalla.  Pelto oli joskus niin epämääräisen muotoinen, että se tuli aina niitettyä, haravoitua ja aurattua eri tavalla. Autoa kohti lompsiessani yllättävä ajatus nousee mieleen.

   ”Näitä peltoja viljellään vielä tuhatvuotisessa valtakunnassakin!”

Ohoh.  Itsekö sitä kysyin ja vai itsekö vastasin?

   Mutta niinhän sen täytyy olla. Tuhatvuotinen valtakunta tulee olemaan siirtymävaihe uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, jotka Jumala luo. Mutta sitä ennen Jumala näyttää, miten tätä maatakin olisi voinut asua ja hallita Jumalan alamaisuudessa. Toisessa tulemuksessaan Jeesus Kristus, luvattu Messias, perustaa tämän nykyisen maan päälle näkyvän valtakuntansa. Silloin ”maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren”. Mutta viljelläänkö sitä silloin koneilla vai käsi- ja tai hevospelillä? Juoksevatko tenavat vielä täälläkin joskus ilosta kirkuen pitkin hiekkaista joenpohjaa?
 
  ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.  Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.  Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren.” Jes. 11:6-9.

  Joulun lähestyessä on taas helppo tunnelmoida yli 2000 vuoden takaisella tapahtumalla, kun Jeesus-lapsen syntyi Betlehemin seimeen, syrjässä suuren maailman menosta.  Silloin Jumala tuli ihmiseksi tähän meidän maailmaamme. Entä nyt, kun Jeesus on tulossa Kuninkaiden Kuninkaana ja Herrojen Herrana jälleen näkyvästi tähän meidän maailmaamme? Sen tietävät silloin syrjäisimmätkin suosta kuokitut pellot. Myös Kylmälä käärmeineen ja lostikkapeltoineen.

RV-lehdessä oli 17.8.2011 Heimo Embuskan mielenkiintoinen artikkeli messiaanisesta pastorista, Aviel Gershistä. Hän ruotii siinä suorin sanoin kristittyjen intoa jäjitellä juutalaisia tapoja. Alla artikkeli kokonaisuudessaan.

"Israelilaispastori ihmettelee uskovien kipan pitoa, sapattiaterioita, DNA-testejä…

  
Pastori Aviel Gersh ei innostu siitä, että monet kristityt ovat alkaneet jäljitellä juutalaisten uskonnollisia tapoja. Hän muistuttaa, että Kristus on vapauttanut uskovat judaismin orjuudesta.

Suomessa vieraillut Aviel Gersh luotsaa Israelissa Jordan-joen laaksossa toimivaa Hanahar-seurakuntaa. Hän tuntee myös suomalaista kristillistä ajattelua, onhan hänen puolisonsa, Niritin, isoisä tunnettu lähetyspioneeri Kaarlo Syväntö.
– Olen erittäin iloinen suomalaisten kristittyjen Israelia kohtaan osoittamasta rakkaudesta. Iloitsen siitä, että he rukoilevat maamme puolesta ja tukevat monin tavoin meitä siellä asuvia Jeesukseen uskovia, Gersh kiittelee.
– Uskon myös, että meillä Jeesuksen ja hepreankielisen Raamatun tuntevilla juutalaisilla on puolestamme annettavaa suomalaisille kristityille.

Aviel Gersh tarkentaa, että hän haluaa tehdä selvän eron Raamatun opetuksen ja sen kyseenalaisen aineiston välillä, jota vilpittömille uskoville tarjoillaan juutalaisuuden nimissä. Usein näillä juutalaisen kulttuurin piirteillä ei ole mitään tekemistä sen enempää Vanhan kuin Uuden testamentinkaan kanssa.
– Ihmettelen, miksi jotkut vilpittömät kristityt tuntevat niin suurta viehätystä judaismista nouseviin tapoihin, joista Kristuksen evankeliumi on minun sukuni vapauttanut. Ja jos Jeesus on vapauttanut meidät juutalaisten säädösten ja rituaalien orjuudesta, miksi pakanakristityt pitäisi suin päin taluttaa sellaisen ikeen alle? Gersh kysyy ja viittaa esim. sapatin noudattamista koskeviin säädöksiin.

Hän tuntee ortodoksijuutalaisuuden vaikutuksen hyvin isänsä suvun kautta. Gersh on huomannut, että joitakin uskovia on alkanut viehättää esimerkiksi sapatin viettäminen sapattiaterioineen ja muine tapoineen.
– Nämä ihmiset eivät ymmärrä että valtaosa noista menoista ei suinkaan nouse Raamatusta, vaan tulee rabbiinisista perinnäisäännöistä. Todellisuudessa se, joka haluaa pitää ortodoksisen sapatin, saa saman tien sanoa hyvästit myös mökkielämälle. Sapattina ei lämmitetä saunaa, paisteta makkaraa eikä kanneta vettä kaivosta. Tällaisten kieltojen ja käskyjen orjuudesta Jeesuksen tunteminen on minut vapauttanut. Siksi koen tärkeäksi pysyä itse ja kehottaa muitakin pysymään evankeliumin vapaudessa.
– Toivon, että kristityt ymmärtäisivät sen ansan, joka helposti kietoo heidät pauloihinsa, niin että evankeliumin yksinkertainen ydin katoaa ihmissäädösten viidakkoon. Olen valitettavasti nähnyt tämän tapahtuvan usean ihmisen kohdalla.

Epäterveitä ilmiöitä

Aviel Gersh luettelee käytännön esimerkkejä epäterveistä painotuksista, joihin hän on kiinnittänyt liikkuessaan huomiota.
Keski-Euroopassa hän törmäsi uskovina Jeesuksen nimeen kastettuihin, jotka kastattivat itsensä uudelleen Jeshuan nimeen. Monet kristityt pitävät kipaa, ja eri puolilla maailmaa uskovat etsivät viitteitä juutalaisuudestaan maksullisilla DNA-testeillä.
– Minulle Jeesus on kotikielellä Jeshua, mutta suomalaisille hän saa olla Jeesus, toteaa sanoilla kikkailuun torjuvasti suhtautuva Gersh.

– Kristitylle miehelle ei ole synti pitää kipaa, mutta jos hän sitä pitäessään kuvittelee olevansa jotenkin autuaampi, niin luulenpa että hän on kohta ongelmissa.
Gersh huomauttaa, että jotkut rabbit halusivat aikoinaan erottua kristityistä sillä, että alkoivat rukoilla pää peitettynä.
– Sitä sen sijaan en ymmärrä että uskova mies peittää rukoillessa päänsä, vaikka UT sen nimenomaan kieltää.
Gersh ravistelee määrätietoisesti, mutta rakkaudella. Hän peräänkuuluttaa evankeliumin ytimessä pysymistä.
– Jotkut uskovat ovat ehkä kadottaneet kiitollisuuden Kristuksen tuomasta elämästä. Tilalle on tullut tylsistyminen, johon vaihtelua ja jännitystä tuo tietynlainen romantiikka ja mystiikka. Siinä piilee kuitenkin ansa.

Pastori kummastelee sitäkin, että monet uskovat eri puolilla maailmaa ovat innoissaan DNA-testeistä. He lähettävät näytteitä merten taakse löytääkseen perimästään viittauksia juutalaisuuteen.
– Minun tietojeni mukaan yksikään näistä testin lähettäneistä ei ole saanut kielteistä vastausta. Kaikilta on löytynyt "joitakin viittauksia juutalaisuuteen", ja lähes kaikki ovat olleet valmiita maksamaan vähän lisää "tarkemmista tutkimuksista".
Joku saa rahat ja suomalainen "jahnukainen" on tyytyväinen voidessaan kertoa muille, että joku hänen kaukaisista esi-isistään on ehkä ollut juutalainen...
– Jos haluat olla juutalaisen sukulainen, liity Jeesukseen. Silloin sinulla on juutalainen veli, ja todistuksen siitä antaa Jumalan Pyhä Henki eikä jokin epämääräinen geenipankki, Gersh jyrähtää.

Takaisin terveeseen uskoon

Aviel Gersh kertoo Israeliin turistina tulleista kristityistä, jotka ovat väittäneet hänelle Jumalan kehottaneen heitä jäämään (laittomasti) maahan, vaikka heidän viisuminsa on vanhentunut. Saadakseen maassaololuvan jotkut heistä ovat valmiita jopa kääntymään juutalaisuuteen ikään kuin se olisi vain muodollinen pikkujuttu.
– Uskovina meidän on tärkeä ymmärtää, että kääntyminen ja esimerkiksi juutalainen mikve eivät ole jokin tekninen suoritus, vaan siinä ihminen antautuu tekemisiin asioiden kanssa, joilla on todellista vaikutusta näkymättömässä maailmassa. Gersh on kannanotoissaan ehdoton. Hän puolustaa evankeliumin yksinkertaista totuutta, eikä anna tuumaakaan periksi. Hän ei suostu sekoittamaan sitä romantisoituihin juutalaisiin perinteisiin.

– Eräs turistiryhmä kutsui minut päivälliselle, joka osoittautuikin tilaisuudeksi, jossa minun olisi pitänyt perehdyttää ryhmän jäsenet juutalaisen sapatin sääntöihin ja rituaaleihin.
Minä lupasin lukea ruokarukouksen Jeesuksen nimessä, mutta kieltäydyin ehdottomasti muista muotomenoista. Ryhmä varmaan loukkaantui minuun.
Aviel Gersh palauttaa mieliin terveet raamatulliset tavat, joilla kristitty voi siunata Israelia ja juutalaista kansaa:
– Rukoile Israelin puolesta, tue sitä ja puhu myönteisesti Jumalan omaisuuskansasta. Vaikuta siellä, missä siihen on tilaisuus, ja pitäydy itse terveessä evankeliumissa. Tunne Jeesus ja rukoile että minun kansani tulisi myös tuntemaan hänet. Siinä on siunaus koko maailmalle, kun he kerran sanovat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.”

Haastatellun pastorin yhteystiedot:
Aviel ja Nirit Gersh
Jordan-laakson Hanahar-seurakunta
aviel-grs@bezeqint.net

Artikkeli RV-lehdessä 17.8.2011, s.10.

Alla oleva  Abraham Joosefin näky on siitä erikoinen, että se on tuotu julki jo vuonna 1968. Israelin suurimmassa lehdessä Jerusalemin Postissa siitä on ollut monen sivun artikkeli yli neljä vuotta sitten vuonna 2006. Lue ja hämmästy.

 Taustaa

Abraham Josefin isä oli Persiassa syntynyt rabbi, joka muutti Israeliin ennen sen itsenäistymistä 1948. Abraham Josef syntyi 1943. Hän on ammatiltaan sähkömies ja elää vieläkin. Vuonna 1968 hän sähkötöitä tehdessään sai niin kovan sähköiskun, että hänen sydämensä pysähtyi. Hänet vietiin juutalaiseen ortodoksisairaalaan kuolleena. Siellä hänelle annettiin normaalia voimakkaampi isku ja hän heräsi henkiin. Herättyään henkiin hän muisti mitä hänelle oli tapahtunut ja mitä hänelle oli puhuttu rajan toisella puolella. Hän kirjoitti tästä kokemuksestaan 17 sivun muistion. Jerusalem Post oli tästä niin kiinnostunut, että 14.10.2006 tästä Aabraham Joosefin sanomasta oli lehdessä monen sivun juttu.

 Mitä sitten tapahtui ja mitä sanottiin?

 Kuolemansa jälkeen Aabraham Joosef oli tullut tilaan, ”huoneeseen”, jossa oli valtaistuin. Sen edessä oli miehiä, jotka sanoivat hänelle: ”Sinut lähetetään takaisin sinun isiesi ansion tähden ja sinulla on sanoma, jonka sinä viet Israelin kansalle.” 

Sanoma oli seuraava:

Israelin kansa tulee olemaan viimeisinä aikoina johtajien synnin tähden tuomittu kansa. Jos parannusta ei tule, niin Israel joutuu sotaan vuonna 2012. Sota alkaa niin, että nousee karismaattinen islamilainen johtaja, joka kokoaa kahden miljoonan miehen armeijan. Nämä hyökkäävät Israeliin ja puoli toista miljoonaa juutalaista kuolee tässä sodassa ja Israel miehitetään. Israel joutuu lähtemään maastaan pakoon 9-12 kuukaudeksi, ei kuitenkaan kaikki. Tämän aikana Israel aloittaa ydinsodan. Se laukaisee ydinaseen ympäröiviin arabimaihin ja kahdessa päivässä kuolee 10-15 miljoonaa arabia. Saasteiden seurauksena kuolee vielä kymmeniä miljoonia. Ahdistus Israelin kansalla on kova ja sen ahdistuksen keskellä Jumala puuttuu asioihin, niin kuin Sakarjan kirjassa sanotaan(luvut 12-14). Jumala tekee ihmeen ja sen seurauksena Messias saapuu.

 Sanoman arviointia

 Koska sanoma on saatu jo vuonna 1968, niin silloin islamin nousu ei ollut vielä yhtä ilmeinen, kuin se on tänä päivänä. Iranin johtaja Mahmoud Ahmajinedah voisi täyttää hyvinkin islamilaisen, karismaattisen johtajan tunnusmerkit.

Asiantuntijoiden mukaan Iranin ydinpolttoainetta jauhavat sentrifugit olisi pitänyt tuhota viimeistään vuonna 2007. Jos ne tuhotaan nyt myöhemmin, niin seuraus on sama kuin aikanaan Tshernobylillä: saasteet leviävät ympäri maapallon. Etsikkoaika siis tässä asiassa taitaa olla ohi.

 Tuomion sanottiin tulevan johtajien synnin tähden. Juhani Laukkosen sanoin, ” vuonna 2007 Israelin johto oli hyvin turmeltunut. Korkein poliisijohto oli syytettynä mafiayhteyksistään. Pääministeri Ehud Olmert ja koomassa oleva Ariel Sharon olivat syytettynä korruptiosta, samoin monet maan suurlähettiläät.”

 Tuorein uutinen taitaa olla, kun vuosina 2000-2007 Israelin presidenttinä ollut Moshe Katsav tuomittiin vastikään kahdesta raiskauksesta.

 Alammeko vähitellen olla lopun ajan näyttämöllä? Onko Jeesuksen toinen tulemus lähempänä kuin luulemmekaan?

 ”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” 1.Tess 5:19-21.

 Lähde:

Juhani Laukkosen puhe ”Synnytystuskat maailmassa ovat alkaneet” Alajärven Vapaaseurakunnassa 29.4.2007.

video:

http://www.alajarvenvapaaseurakunta.net/videot/2007_4_29_Juhani_Laukkonen.wmv

mp3-ääni:

http://www.alajarvenvapaaseurakunta.net/saarnat/2007/2007_4_29_Juhani_Laukkonen.mp3

Muita aihetta sivuavia linkkejä:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011010412950380_ul.shtml

http://www.jpost.com/IranianThreat/Home.aspx